Minulla on ollut tapana pyöritellä sanoja- usein myös avoimesti ja julkisesti, erityisesti silloin, kun jokin asia on vaatinut oman pään sisällä käsittelyä. Edellisen kerran käsittelyä vaati rahapeliriippuvuus: syntyi blogi Veikkaus- iloa elämään, syntyi kirja Kun pelihimo ottaa vallan, syntyi paljon kansalaisaktivismia sosiaalisessa mediassa, syntyi paljon melua, vaan ei tyhjästä.

Kun olin uhrannut koko elämäni ja myöhäisemmässä vaiheessa yksityisyyteni rahapelaamisen alttarille; ensin ongelman muodossa ja sen jälkeen ongelman esille nostamisessa, ajattelin, etten enää koskaan kirjoita mitään. Haaveilin tilanteesta, jossa minulla ei olisi mitään mielipidettä mistään. Tilanteesta, jossa ongelmat elämässäni rajoittuisivat tasan siihen, mitä ITSE teen; miten itse mokaan tai olen mokaamatta ja ettei minun enää koskaan tarvitsisi avata suutani yhdestäkään yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta.

Kuka käski hakea?

Niinpä. Jälkikäteen ajateltuna haaveeni oli lapsellinen. Olinhan jo työni ja koulutukseni puolesta tuskallisen tietoinen suomalaisesta velkaantumiseen liittyvästä järjestelmästä ja prosesseista. Mutta jokin minussa sai naiivisti uskomaan, että maalaisjärki olisi edelleenkin jotain sellaista, johon me ihmiset haluamme nojata ja jonka pohjalta säädämme lakeja ja säädöksiä.

Jossain jumalallisessa voimaantumisen tunteessa päätin hakea velkajärjestelyä. Tai itseasiassa ennen hakemista, vuosia sitten päätin tehdä kaikkeni, että olen jossain kohtaa tilanteessa, jossa voin velkajärjestelyä hakea. Että jossain kohtaa asiani ovat siinä pisteessä, että ilmeisistä esteistä huolimatta järjestely voitaisiin minulle painavista syistä myöntää.

Käräjäoikeuden päätös asiavirheineen ei pysäyttänyt minua- halusin mennä eteenpäin ja yrittää. Hovioikeuden päätös näytti omaan silmääni hutaistulta, joten oli selvää, että lähtisin kokeilemaan korkeinta oikeusastetta. Korkein oikeus teki päätöksen loppuvuodesta 2023. Esteestä huolimatta minulle myönnettiin (tai tuomittiin) velkajärjestely.

Se vitun järjestely, jota kohti olen kulkenut vuosia. Se Graalin malja, jota olen odottanut. Minä sain sen.

Mikä helvetti nyt sitten taas on ongelmana?

Siitä tämä blogi tulee kertomaan.

Minä olen Jenna Mäkelä ja tässä blogissa kerron teille, minkä reitin olen kulkenut velkajärjestelyyn, millaista elämäni on velkajärjestelyssä ja miksi mietin päivittäin, kuka käski hakea. 

Tervetuloa unelmien velkajärjestelyyn.